Lihmon kraatari - kaksi Mattia, jotka ovat sekoittuneet sukututkimuksessa

Liukon talon poika, pitäjänräätäli Matti Lindgren

Matti Matinpoika Lindgren (1775–1846) oli Järvenrannan Liukon talon poika. Hän käytti käsityöläisammattinsa yhteydessä Lindgren-nimeä ja toimi pitäjänräätälinä.

Liukon talo kuului Järvenrannan vanhaan talonpoikaiseen asutukseen, jonka piirissä säilyi runsaasti paikallista muistitietoa ja kansanperinnettä. Matti Lindgren on myöhemmissä kirjoituksissa yhdistetty myös vanhan runoperinteen välittäjiin.

Hänestä on kuitenkin käytetty virheellisesti nimityksiä Lihmon kraatari ja Joutilas-Matti, jotka kuuluvat toiselle Järvenrannassa eläneelle räätälille.

Lihmon kraatari Matti Antinpoika

Matti Antinpoika Lihmo (1785–1867) syntyi Vesilahden Suomelassa. Hänen isänsä oli pitäjänsuutari Antti Sjöstrand (Anders Sjöstrand). Äidin, Marian, vanhemmat olivat Suomelan lampuoteina vuosina 1784–1788. Perhe oli muuttanut Vesilahteen Pirkkalasta.

Matti Antinpojasta tuli vuonna 1813 Järvenrannan Tanskan taloon kuuluvan Lihmon torpan torppari. Samana vuonna hän avioitui ensimmäisen kerran, mutta jäi pian leskeksi. Myös toinen avioliitto jäi lapsettomaksi ja päättyi puolison kuolemaan vuonna 1838.

Kolmannen avioliittonsa Matti solmi vuonna 1839 Anna Kustaantyttären kanssa, joka oli Mustisten Kukkolan taloon kuuluneen Savikon torpan tytär. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, Taavetti vuonna 1839 ja Karoliina vuonna 1842.

Lasten syntymämerkinnät kertovat Matin ammatillisen aseman muuttumisesta. Taavetin syntyessä vuonna 1839 Matti mainitaan itsellisenä ja Karoliinan syntyessä vuonna 1842 räätälinä. Hän oli siis siirtynyt torpparin asemasta itselliseksi ja harjoitti räätälinammattia jo 1840-luvun alussa.

Matin toimimisesta räätälinä löytyy myöhempääkin asiakirjallista näyttöä. Vuonna 1852 hän osallistui toimitsijamiehenä Suomelan ja Kärkölän Anttilan väliseen laskuojariitaan. Käräjäasiakirjassa hänet mainitaan räätälinä.

Joutilas-Matti oli myös virsien ja veisujen sepittäjä

Matti Antinpoika tunnettiin myös nimellä Joutilas-Matti. Nimityksen alkuperää ei tunneta varmasti. Se on saattanut liittyä hänen asemaansa itsellisenä, jolloin hän ei enää ollut samalla tavoin sidottu torpparin viljelyvelvollisuuksiin.

Joutilas-Matti ei kuitenkaan ollut toimettomana. Räätälinammattinsa lisäksi hänet tunnettiin taitavana virsien ja hengellisten veisujen sepittäjänä.

Hänen tuotantoonsa liittyy vuonna 1853 julkaistu arkkiveisu Kolme uutta ja kaunista jumalista wirttä, joka on säilynyt digitoituna Kansalliskirjaston Doria-palvelussa. Painatteessa on virsien tekijänä Matti Antin poika, Lihmon kraatari Wesilahdessa.

Erityisen kiinnostavaa on, että Matti Antinpojan virsissä ja veisuissa esiintyi myös kalevalamittaa. Vanha suomalainen runomitta ei siis rajoittunut pelkästään kansanrunojen laulamiseen, vaan sitä hyödynnettiin myös uusien hengellisten laulujen sepittämisessä. Tämä kertoo Lihmon kraatarin runollisista taidoista ja vanhan runoperinteen tuntemuksesta.

Joutilas-Mattia koskevaa muistitietoa julkaistiin vielä vuonna 1911 ilmestyneessä Herätteitä-albumissa. Hänen maineensa sanavalmiina ja taitavana laulujen tekijänä oli siten säilynyt pitkään hänen kuolemansa jälkeen.

Lihmon kraatarin jälkeläiset

Matti Antinpojan ja Anna Kustaantyttären pojasta Taavetista tuli myöhemmin Keihosen torppari. Tytär Karoliina jäi asumaan Lihmoon ja avioitui pirkkalalaisen Kaarle August Antinpojan kanssa. Perhe käytti Lihmo-nimeä sukunimen tavoin.

Lihmossa asui myöhemmin heidän tyttärensä Iida puolisonsa Kalle Jalmari Tenhiäisen kanssa. Iidan tiedetään olleen taitava ompelija ja hän opetti ompelutaidot myös tyttärelleen Lempi Lyylille. Lyyli jatkoi äitinsä jälkeen Lihmossa tunnettuna ompelijana, jonka vielä monet nykyvesilahtelaiset muistavat.

Virheellinen henkilötieto on syytä korjata

Useissa sukututkimuksissa ja verkossa julkaistuissa paikallishistoriallisissa esityksissä Lihmon kraatari, Joutilas-Matti ja pitäjänräätäli Matti Lindgren on yhdistetty yhdeksi henkilöksi. Eräissä kirjoituksissa Matti Lindgrenin kerrotaan asuneen Liukon talossa Joutilas-Mattina ja tunnetun myös Lihmon kraatarina.

Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että kyseessä olivat kaksi eri miestä. Liukon talon poika Matti Matinpoika Lindgren oli pitäjänräätäli, kun taas Lihmon kraatari oli Matti Antinpoika, joka toimi ensin torpparina, myöhemmin itsellisenä ja räätälinä sekä tunnettiin virsien ja veisujen sepittäjänä.

Henkilöiden sekoittuminen on ymmärrettävää, sillä he elivät samalla kylällä, olivat lähes samanikäisiä ja molemmat harjoittivat räätälinammattia. Myöhemmässä perimätiedossa heidän nimensä ja elämäntarinansa ovat vähitellen sulautuneet yhteen.

Sukututkimuksen ja paikallishistorian kannalta on tärkeää, että nämä kaksi Mattia erotetaan toisistaan ja virheelliset henkilötiedot korjataan. Näin Lihmon kraatari Matti Antinpoika saa oman paikkansa Vesilahden historiassa paitsi räätälinä myös omaperäisenä, kalevalamittaa käyttäneenä hengellisten laulujen sepittäjänä.

Geni-profiilit:

Matti Matinpoika Lindgren (Matts Mattsson Lindgren https://www.geni.com/people/Matti-Lindgren/6000000059428399008

Matti Antinpoika Lihmo (Matts Andersson Lihmo https://www.geni.com/people/Matti-Antinpoika-Lihmo/6000000184692366273